Perinteisessä wiki-ajattelussa yhteisö tuottaa sisältöä jakamalla omaa tietoaan ja koostaen muualta löytyvää tietoa helpommin ymmärrettävään ja jäsenneltävään muotoon. Yhteisön tuottaman sisällön arvo on laadun ja määrän funktio. Laatua on vaikeampaa tuottaa, mutta määrän tuottaminen vaatii enemmän resursseja. Jos tuotettavan tiedon määrää voitaisiin pienentää, ja rajoittaa sitä loputonta wikiartikkelien mahdollisuusavaruutta jonka täyttämiseen tarvittaisiin lukemattomia ihmistyötunteja, syntyisikö määrän sijasta parempaa laatua?
Entä jos kaikki tarvittava lähdemateriaali olisi oikeastaan jo jossain valmiina? Tai vielä parempi, ei "jossain", vaan tarjoiltuna yhteisölle hopealautaselta. Tietoa olisi jo riittävä määrä, ja yhteisö voisi toimia sisällöntuottajan/typistin sijasta heuristisena koneena, jonka tarkoitus on kontekstualisoida olemassa olevaa dataa, editorialisoida informaatiopuuroa, lisätä aimo annos yhteisön viisautta ja kertoa mitä mieltä he asioista ovat.
(Tässä visiossa todellinen ongelma on tietysti se, kuinka tällainen heuristinen kone rakennetaan ja motivoidaan. Mutta koska olen teknismielinen nörtti, ja sitä paitsi laiska eikä huvita ajatella oikeasti vaikeita asioita, minua askarruttaa kuinka rakennetaan tekninen alusta, jolla ko. kone voi kulkea.)
Eduskunnan webbisivut ovat ylitsevuotava aarreaitta tietoa. Sieltä löytyy julkisen poliittisen päätöksenteon kirjanpito pöytäkirjoineen, äänestystuloksineen, ehdotuksineen, vastaväittämineen, ja liitteineen. Jättäen huomiotta sen, että varsinainen päätöksenteko toki usein tapahtuu näiden julkisten foorumeiden ulkopuolella, eduskunnan web-palvelussa on kaikki tieto joka tarvitaan ymmärtämään mitä päätöksiä on tehty ja mistä asioista ollaan tulevaisuudessa päättämässä.
Miksi sitten tarvitaan toista webbisaittia, kuten Wikikratiaa, jos kaikki tarvittava on siellä jo? Eduskunnan webbivuilla on kaksi suurta puutetta, mikäli se pyrkii toimimaan tiedonlähteenä:
- Sieltä löytyvä tieto kertoo kuka, mitä, ja milloin, mutta ei miksi, tai millä seurauksin? Näihin kysymyksiin vastaaminen on osa lisäarvoa, joita Wikikratia pyrkii tuottamaan.
- Sieltä on täysin mahdoton löytää yhtään mitään!
Ja se näkyy kaikkialla.
Vuonna 2010 valtion julkishallinnolla ei ole vielä järkevää strategiaa jakaa tietoa koneluettavassa muodossa. Tietoa on, mutta se ei ole kenenkään käytettävissä. Asiasta on viimeisen kymmenen vuoden aikana käyty paljon teoreettista keskustelua, mutta akateemisista strategioista ei olla vielä päästy toteutuksen tasolle. Muutamia hankkeita on toki toteutettu, kuten RASKE-projekti, mutta niiden lopputulokset eivät ole pystyneet vastaamaan tietoyhteiskunnan tarpeisiin.
Keskustelua käydään aktiivisesti edelleen, mutta toteutushanketta joka toisi eduskunnan tietovarannot konekäytettävään muotoon ei ainakaan vielä taida olla käynnissä. Jotta Wikikratian kaltainen älykäs heuristinen ihmiskone toimisi sujuvasti, se tarvitsee tyhmän algoritmisen tietokoneen syöttämään sille materiaalia. Eli me tarvitsemme dataa nyt, ei vuonna 2000.
Tekniseltä kannalta tämä ongelma on lähinnä ärsyttävä hidaste, ei este. Jos tieto ei ole tietokoneen helposti löydettävässä ja luettavassa muodossa, ohjelmoijan täytyy kirjoittaa älykkäämpiä ohjelmia jotka osaavat löytää internetistä järjestelemättömän tiedon ja tulkita sen salakieleen piilotetut merkitykset. Jotta muodotonta informaatiota voisi tulkita, kaikki tieto pitää ensin ladata webistä ennen kuin voidaan päättää onko se relevanttia vaiko ei. Tällaisia ohjelmia kutsutaan web spidereiksi, eli hämähäkeiksi. Ne liikkuvat web-sivuilla linkistä toiseen, ja tallentavat vierailemansa sivut jatkojalostusta varten.
Vaikka kaikki eduskunnan webbisivuilla tarjottu tieto onkin laillisesti käytettävissä, hämähäkkiohjelman kirjoittamiseen liittyy eettisiä kysymyksiä. Kuinka usein hämähäkin on suotavaa vierailla? Sivustoa jatkuvasti pommittava hämähäkki on järjestelmäylläpitäjän kannalta ärsyttävä vieras, sillä jokainen ladattu sivu vie resursseja webbisivun palvelimelta. Huonosti toimivalla tai "pahalla" hämähäkillä on paljon yhteistä suositun hakkerointitekniikan, ns. palvelunestohyökkäyksen kanssa. Kun sivuston resursseja varataan pyytämällä siltä sivuja jatkuvasti, sen toiminta hidastuu ja voi jopa lakata kokonaan.
No, me emme tietenkään tule kirjoittamaan pahaa hämähäkkiä, ja Eduskunnan www-sivut tuskin häiriintyvät kiltin pienen hämähäkin vierailuista. On kuitenkin ikävää, että saadaksemme irrotettua julkisesta tiedosta arvoa, joudumme tukeutumaan näihin kyseenalaisiin tekniikoihin.
Toisaalta jos julkishallinto ei parane akateemisesta halvauksestaan ja ala avaamaan data-arkkujaan ja jakamaan arvokasta tietoaan, ehkä Wikikratia pienen, pienen hämähäkkinsä avustuksella voi avata oman tietopankkinsa Robin Hood -henkisesti. Se ei varmasti olisi akateemisesti "oikeaksi todistettu" ratkaisu, mutta se pankki olisi ainakin auki, ja sinne olisivat tervetulleita kaikki kynnelle kykenevät.
Erästä työkollegaani lainaten, meidän täytyisi oikeasti ottaa itseämme niskasta kiinni jos me halutaan liittyä informaatioyhteiskuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti