Viimeisesti wikikratia-blogahduksesta on vierähtänyt vuosi. Olemattomat lukijamme varmasti odottavat jo kieli pitkällä nähdäkseen minkälaisen katedraalin olemme vuoden aikana rakentaneet. Koska varmastihan olemme pitäneet blogihiljaisuutta koska meillä on ollut niin kiire edistää projektia muilla saroilla?
Valitettavasti, ei näin. Wikikratia-projekti on ollut vuoden päivät jäissä.
Mietintämyssyssä on kuitenkin tapahtunut ilmaston lämpenemistä, ja natisevia pyöriä työnnetään taas liikkeeseen. Stay tuned.
tiistai 13. joulukuuta 2011
torstai 16. joulukuuta 2010
Kansanviisaus, ja kansan viisaus
Perinteisen kansanviisauden mukaan nettikeskustelu on ihan diibadaabaa. Nettifoorumeilla kirjoittavat vain sisälukutaidottomat prolet, sosiaalisesti kyvyttömät luuserit ja toisiaan trollailevat pukarit. Ja vaikka et olisikaan kukaan näistä ja mieleesi juolahtaa jotain annettavaa, jotain joka voisi lisätä keskusteluun arvoa, älä hukkaa aikaasi. Ei se kuitenkin vaikuta mihinkään.
Ja poliittisesta nettikeskustelusta kannattaa pysyä kaukana! Siellä paha kokoomuslainen kapitalisti kyykyttää punavihreetä sosialistihippiä, sikafarmari selittelee kepun mädännäisyyttä, kristillisdemari saarnaa evankeliumia ja persu syyttää mamuja kun sen elämä on niin vaikeeta.
Miksi kukaan haluaisi aloittaa nettisivun, jonka toiminnan sydän on poliittisessa keskustelussa? Koska tämä vanha kansanviisaus, niin kuin monet muutkaan, ei pidä paikkaansa.
Mutta kuin monessa muussakin kansanviisaudessa, siinä on totuuden makua. Se voisi olla totta, ja maailmaa pintapuolisesti tarkastelemalla se vaikuttaakin todelta. Joka kerta kun erehdyn lukemaan hs.fi:n keskusteluja, kadun sitä jälkeenpäin. Jos google-haku vie minut suomi24.fi:n foorumeille, luettuani ensimmäisen vastauksen kiroan yleensä ihmiskunnan älyllistä vajavaisuutta ja vannon etten enää ikinä mene sinne.
Ja tämä kansanviisaus on miellyttävää hyväksyä totena. Toisten sivusta halveksuminen hyväilee omaa egoa. Ne on niin tyhmiä. Ne muut. Ja siitä on vielä miellyttävämpää kertoa kaverille: "Hei ootsä lukenu niitä hesarin keskustelujen urpoja?" Sitten voidaan vaihtaa kokemuksia ja vahvistaa yhdessä oman paremmuuden illuusiota. Myönnän, olen itsekin syyllinen tämä meemin levittämiseen:
On totta, että monen foorumin keskustelun taso on täysin ala-arvoista. Sitä on vaikea kiistää. Samaan aikaan toisaalla, internet on täynnä toiminnallisia yhteisöjä jotka ovat onnistuneet rakentamaan hyvää keskustelun tasoa vaalivan ekosysteemin. Ja yhteisöjä, jotka kykenevät tuottamaan jotain oikeasti hyödyllistä ja konkreettista, puhtaasti webissä. Tästä hyvä esimerkki on FOSS-liike, jonka päämääränä on tuottaa ilmaisia avoimen lähdekoodin ohjelmistoja. Tietokoneet jotka pyörittävät tätäkin blogia toimivat Linuxilla, FOSS-yhteisön tuottamalla käyttöjärjestelmällä.
Palataksemme kysymykseen, miksi haluamme aloittaa Wikikratian, nettisivun jonka toiminnan sydän on poliittisessa keskustelussa?
Poliittisia internet-palstoja lukiessa on selvää, että monia ihmisiä kiinnostaa poliittiseen keskusteluun osallistuminen. Ja me uskomme, että tarjoamalla tälle aktiiviselle väestönosalle työkalut, ja rakentamalla alustan joka ohjaa heidän käyttäytymistään kohti järkiperäistä diskurssia, me voimme pystyttää tuottavan yhteisön.
Me uskomme myös, että tämä keskustelupalstoilla käytävä sanasota on valtavaa energianhukkaa. Jos sama aika ja henkiset voimavarat voitaisiin käyttää keskustelemaan asioista niin, että signaali erottuisi kohinasta, se olisi valtava nettovoitto suomalaiselle poliittiselle keskustelulle - niin webissä kuin muuallakin. Vaikka kansanviisaudet harvoin ovatkaan pennin väärtejä, kansan viisautta ei kannata aliarvoida. Useiden yksilöiden kokoontuessa yhteisöksi, kauniita asioita voi tapahtua.
Mikä sitten on se konkreettinen hyöty, jota tämä yhteisö voisi tuottavuudellaan saavuttaa? Tai minkälainen alusta saa ristiriitaisten poliittisten motiivien erottamat keskustelijat tulemaan yhteen, ja kääntämään poleemisen provokaation rakentavaksi mielipidevaikuttamiseksi?
Näistä asioista lisää ensi kerralla.
Ja poliittisesta nettikeskustelusta kannattaa pysyä kaukana! Siellä paha kokoomuslainen kapitalisti kyykyttää punavihreetä sosialistihippiä, sikafarmari selittelee kepun mädännäisyyttä, kristillisdemari saarnaa evankeliumia ja persu syyttää mamuja kun sen elämä on niin vaikeeta.
Miksi kukaan haluaisi aloittaa nettisivun, jonka toiminnan sydän on poliittisessa keskustelussa? Koska tämä vanha kansanviisaus, niin kuin monet muutkaan, ei pidä paikkaansa.
Mutta kuin monessa muussakin kansanviisaudessa, siinä on totuuden makua. Se voisi olla totta, ja maailmaa pintapuolisesti tarkastelemalla se vaikuttaakin todelta. Joka kerta kun erehdyn lukemaan hs.fi:n keskusteluja, kadun sitä jälkeenpäin. Jos google-haku vie minut suomi24.fi:n foorumeille, luettuani ensimmäisen vastauksen kiroan yleensä ihmiskunnan älyllistä vajavaisuutta ja vannon etten enää ikinä mene sinne.
Ja tämä kansanviisaus on miellyttävää hyväksyä totena. Toisten sivusta halveksuminen hyväilee omaa egoa. Ne on niin tyhmiä. Ne muut. Ja siitä on vielä miellyttävämpää kertoa kaverille: "Hei ootsä lukenu niitä hesarin keskustelujen urpoja?" Sitten voidaan vaihtaa kokemuksia ja vahvistaa yhdessä oman paremmuuden illuusiota. Myönnän, olen itsekin syyllinen tämä meemin levittämiseen:
On totta, että monen foorumin keskustelun taso on täysin ala-arvoista. Sitä on vaikea kiistää. Samaan aikaan toisaalla, internet on täynnä toiminnallisia yhteisöjä jotka ovat onnistuneet rakentamaan hyvää keskustelun tasoa vaalivan ekosysteemin. Ja yhteisöjä, jotka kykenevät tuottamaan jotain oikeasti hyödyllistä ja konkreettista, puhtaasti webissä. Tästä hyvä esimerkki on FOSS-liike, jonka päämääränä on tuottaa ilmaisia avoimen lähdekoodin ohjelmistoja. Tietokoneet jotka pyörittävät tätäkin blogia toimivat Linuxilla, FOSS-yhteisön tuottamalla käyttöjärjestelmällä.
Palataksemme kysymykseen, miksi haluamme aloittaa Wikikratian, nettisivun jonka toiminnan sydän on poliittisessa keskustelussa?
Poliittisia internet-palstoja lukiessa on selvää, että monia ihmisiä kiinnostaa poliittiseen keskusteluun osallistuminen. Ja me uskomme, että tarjoamalla tälle aktiiviselle väestönosalle työkalut, ja rakentamalla alustan joka ohjaa heidän käyttäytymistään kohti järkiperäistä diskurssia, me voimme pystyttää tuottavan yhteisön.
Me uskomme myös, että tämä keskustelupalstoilla käytävä sanasota on valtavaa energianhukkaa. Jos sama aika ja henkiset voimavarat voitaisiin käyttää keskustelemaan asioista niin, että signaali erottuisi kohinasta, se olisi valtava nettovoitto suomalaiselle poliittiselle keskustelulle - niin webissä kuin muuallakin. Vaikka kansanviisaudet harvoin ovatkaan pennin väärtejä, kansan viisautta ei kannata aliarvoida. Useiden yksilöiden kokoontuessa yhteisöksi, kauniita asioita voi tapahtua.
Mikä sitten on se konkreettinen hyöty, jota tämä yhteisö voisi tuottavuudellaan saavuttaa? Tai minkälainen alusta saa ristiriitaisten poliittisten motiivien erottamat keskustelijat tulemaan yhteen, ja kääntämään poleemisen provokaation rakentavaksi mielipidevaikuttamiseksi?
Näistä asioista lisää ensi kerralla.
tiistai 14. joulukuuta 2010
Wikikratia asuu täällä
Wikikratia-projekti on ottanut ensimmäisen askeleen kohti konkretiaa, ja asuu nyt osoitteessa wikikratia.fi. Sisältö toki vielä puuttuu, mutta se nyt on vain implementaatiodetalji.
Wikikratian blogin löytää nyt myös osoitteesta wikikratia.fi/blog.
Wikikratian blogin löytää nyt myös osoitteesta wikikratia.fi/blog.
maanantai 13. joulukuuta 2010
Ihmiskoneista, tietoverkoista ja hämähäkeistä
Wikikratia-projektin tarkoituksena on tuottaa yhteisöllinen web-palvelu, jossa yhteisön jäsenet tuottavat lisäarvoa polittiiseen diskurssiin. Kuinka arvoa tuotetaan? Kuinka yksittäisen yhteisön jäsenen työn arvo, tai siitä koituva hyöty voidaan maksimoida?
Perinteisessä wiki-ajattelussa yhteisö tuottaa sisältöä jakamalla omaa tietoaan ja koostaen muualta löytyvää tietoa helpommin ymmärrettävään ja jäsenneltävään muotoon. Yhteisön tuottaman sisällön arvo on laadun ja määrän funktio. Laatua on vaikeampaa tuottaa, mutta määrän tuottaminen vaatii enemmän resursseja. Jos tuotettavan tiedon määrää voitaisiin pienentää, ja rajoittaa sitä loputonta wikiartikkelien mahdollisuusavaruutta jonka täyttämiseen tarvittaisiin lukemattomia ihmistyötunteja, syntyisikö määrän sijasta parempaa laatua?
Entä jos kaikki tarvittava lähdemateriaali olisi oikeastaan jo jossain valmiina? Tai vielä parempi, ei "jossain", vaan tarjoiltuna yhteisölle hopealautaselta. Tietoa olisi jo riittävä määrä, ja yhteisö voisi toimia sisällöntuottajan/typistin sijasta heuristisena koneena, jonka tarkoitus on kontekstualisoida olemassa olevaa dataa, editorialisoida informaatiopuuroa, lisätä aimo annos yhteisön viisautta ja kertoa mitä mieltä he asioista ovat.
(Tässä visiossa todellinen ongelma on tietysti se, kuinka tällainen heuristinen kone rakennetaan ja motivoidaan. Mutta koska olen teknismielinen nörtti, ja sitä paitsi laiska eikä huvita ajatella oikeasti vaikeita asioita, minua askarruttaa kuinka rakennetaan tekninen alusta, jolla ko. kone voi kulkea.)
Eduskunnan webbisivut ovat ylitsevuotava aarreaitta tietoa. Sieltä löytyy julkisen poliittisen päätöksenteon kirjanpito pöytäkirjoineen, äänestystuloksineen, ehdotuksineen, vastaväittämineen, ja liitteineen. Jättäen huomiotta sen, että varsinainen päätöksenteko toki usein tapahtuu näiden julkisten foorumeiden ulkopuolella, eduskunnan web-palvelussa on kaikki tieto joka tarvitaan ymmärtämään mitä päätöksiä on tehty ja mistä asioista ollaan tulevaisuudessa päättämässä.
Miksi sitten tarvitaan toista webbisaittia, kuten Wikikratiaa, jos kaikki tarvittava on siellä jo? Eduskunnan webbivuilla on kaksi suurta puutetta, mikäli se pyrkii toimimaan tiedonlähteenä:
Ja se näkyy kaikkialla.
Vuonna 2010 valtion julkishallinnolla ei ole vielä järkevää strategiaa jakaa tietoa koneluettavassa muodossa. Tietoa on, mutta se ei ole kenenkään käytettävissä. Asiasta on viimeisen kymmenen vuoden aikana käyty paljon teoreettista keskustelua, mutta akateemisista strategioista ei olla vielä päästy toteutuksen tasolle. Muutamia hankkeita on toki toteutettu, kuten RASKE-projekti, mutta niiden lopputulokset eivät ole pystyneet vastaamaan tietoyhteiskunnan tarpeisiin.
Keskustelua käydään aktiivisesti edelleen, mutta toteutushanketta joka toisi eduskunnan tietovarannot konekäytettävään muotoon ei ainakaan vielä taida olla käynnissä. Jotta Wikikratian kaltainen älykäs heuristinen ihmiskone toimisi sujuvasti, se tarvitsee tyhmän algoritmisen tietokoneen syöttämään sille materiaalia. Eli me tarvitsemme dataa nyt, ei vuonna 2000.
Tekniseltä kannalta tämä ongelma on lähinnä ärsyttävä hidaste, ei este. Jos tieto ei ole tietokoneen helposti löydettävässä ja luettavassa muodossa, ohjelmoijan täytyy kirjoittaa älykkäämpiä ohjelmia jotka osaavat löytää internetistä järjestelemättömän tiedon ja tulkita sen salakieleen piilotetut merkitykset. Jotta muodotonta informaatiota voisi tulkita, kaikki tieto pitää ensin ladata webistä ennen kuin voidaan päättää onko se relevanttia vaiko ei. Tällaisia ohjelmia kutsutaan web spidereiksi, eli hämähäkeiksi. Ne liikkuvat web-sivuilla linkistä toiseen, ja tallentavat vierailemansa sivut jatkojalostusta varten.
Vaikka kaikki eduskunnan webbisivuilla tarjottu tieto onkin laillisesti käytettävissä, hämähäkkiohjelman kirjoittamiseen liittyy eettisiä kysymyksiä. Kuinka usein hämähäkin on suotavaa vierailla? Sivustoa jatkuvasti pommittava hämähäkki on järjestelmäylläpitäjän kannalta ärsyttävä vieras, sillä jokainen ladattu sivu vie resursseja webbisivun palvelimelta. Huonosti toimivalla tai "pahalla" hämähäkillä on paljon yhteistä suositun hakkerointitekniikan, ns. palvelunestohyökkäyksen kanssa. Kun sivuston resursseja varataan pyytämällä siltä sivuja jatkuvasti, sen toiminta hidastuu ja voi jopa lakata kokonaan.
No, me emme tietenkään tule kirjoittamaan pahaa hämähäkkiä, ja Eduskunnan www-sivut tuskin häiriintyvät kiltin pienen hämähäkin vierailuista. On kuitenkin ikävää, että saadaksemme irrotettua julkisesta tiedosta arvoa, joudumme tukeutumaan näihin kyseenalaisiin tekniikoihin.
Toisaalta jos julkishallinto ei parane akateemisesta halvauksestaan ja ala avaamaan data-arkkujaan ja jakamaan arvokasta tietoaan, ehkä Wikikratia pienen, pienen hämähäkkinsä avustuksella voi avata oman tietopankkinsa Robin Hood -henkisesti. Se ei varmasti olisi akateemisesti "oikeaksi todistettu" ratkaisu, mutta se pankki olisi ainakin auki, ja sinne olisivat tervetulleita kaikki kynnelle kykenevät.
Erästä työkollegaani lainaten, meidän täytyisi oikeasti ottaa itseämme niskasta kiinni jos me halutaan liittyä informaatioyhteiskuntaan.
Perinteisessä wiki-ajattelussa yhteisö tuottaa sisältöä jakamalla omaa tietoaan ja koostaen muualta löytyvää tietoa helpommin ymmärrettävään ja jäsenneltävään muotoon. Yhteisön tuottaman sisällön arvo on laadun ja määrän funktio. Laatua on vaikeampaa tuottaa, mutta määrän tuottaminen vaatii enemmän resursseja. Jos tuotettavan tiedon määrää voitaisiin pienentää, ja rajoittaa sitä loputonta wikiartikkelien mahdollisuusavaruutta jonka täyttämiseen tarvittaisiin lukemattomia ihmistyötunteja, syntyisikö määrän sijasta parempaa laatua?
Entä jos kaikki tarvittava lähdemateriaali olisi oikeastaan jo jossain valmiina? Tai vielä parempi, ei "jossain", vaan tarjoiltuna yhteisölle hopealautaselta. Tietoa olisi jo riittävä määrä, ja yhteisö voisi toimia sisällöntuottajan/typistin sijasta heuristisena koneena, jonka tarkoitus on kontekstualisoida olemassa olevaa dataa, editorialisoida informaatiopuuroa, lisätä aimo annos yhteisön viisautta ja kertoa mitä mieltä he asioista ovat.
(Tässä visiossa todellinen ongelma on tietysti se, kuinka tällainen heuristinen kone rakennetaan ja motivoidaan. Mutta koska olen teknismielinen nörtti, ja sitä paitsi laiska eikä huvita ajatella oikeasti vaikeita asioita, minua askarruttaa kuinka rakennetaan tekninen alusta, jolla ko. kone voi kulkea.)
Eduskunnan webbisivut ovat ylitsevuotava aarreaitta tietoa. Sieltä löytyy julkisen poliittisen päätöksenteon kirjanpito pöytäkirjoineen, äänestystuloksineen, ehdotuksineen, vastaväittämineen, ja liitteineen. Jättäen huomiotta sen, että varsinainen päätöksenteko toki usein tapahtuu näiden julkisten foorumeiden ulkopuolella, eduskunnan web-palvelussa on kaikki tieto joka tarvitaan ymmärtämään mitä päätöksiä on tehty ja mistä asioista ollaan tulevaisuudessa päättämässä.
Miksi sitten tarvitaan toista webbisaittia, kuten Wikikratiaa, jos kaikki tarvittava on siellä jo? Eduskunnan webbivuilla on kaksi suurta puutetta, mikäli se pyrkii toimimaan tiedonlähteenä:
- Sieltä löytyvä tieto kertoo kuka, mitä, ja milloin, mutta ei miksi, tai millä seurauksin? Näihin kysymyksiin vastaaminen on osa lisäarvoa, joita Wikikratia pyrkii tuottamaan.
- Sieltä on täysin mahdoton löytää yhtään mitään!
Ja se näkyy kaikkialla.
Vuonna 2010 valtion julkishallinnolla ei ole vielä järkevää strategiaa jakaa tietoa koneluettavassa muodossa. Tietoa on, mutta se ei ole kenenkään käytettävissä. Asiasta on viimeisen kymmenen vuoden aikana käyty paljon teoreettista keskustelua, mutta akateemisista strategioista ei olla vielä päästy toteutuksen tasolle. Muutamia hankkeita on toki toteutettu, kuten RASKE-projekti, mutta niiden lopputulokset eivät ole pystyneet vastaamaan tietoyhteiskunnan tarpeisiin.
Keskustelua käydään aktiivisesti edelleen, mutta toteutushanketta joka toisi eduskunnan tietovarannot konekäytettävään muotoon ei ainakaan vielä taida olla käynnissä. Jotta Wikikratian kaltainen älykäs heuristinen ihmiskone toimisi sujuvasti, se tarvitsee tyhmän algoritmisen tietokoneen syöttämään sille materiaalia. Eli me tarvitsemme dataa nyt, ei vuonna 2000.
Tekniseltä kannalta tämä ongelma on lähinnä ärsyttävä hidaste, ei este. Jos tieto ei ole tietokoneen helposti löydettävässä ja luettavassa muodossa, ohjelmoijan täytyy kirjoittaa älykkäämpiä ohjelmia jotka osaavat löytää internetistä järjestelemättömän tiedon ja tulkita sen salakieleen piilotetut merkitykset. Jotta muodotonta informaatiota voisi tulkita, kaikki tieto pitää ensin ladata webistä ennen kuin voidaan päättää onko se relevanttia vaiko ei. Tällaisia ohjelmia kutsutaan web spidereiksi, eli hämähäkeiksi. Ne liikkuvat web-sivuilla linkistä toiseen, ja tallentavat vierailemansa sivut jatkojalostusta varten.
Vaikka kaikki eduskunnan webbisivuilla tarjottu tieto onkin laillisesti käytettävissä, hämähäkkiohjelman kirjoittamiseen liittyy eettisiä kysymyksiä. Kuinka usein hämähäkin on suotavaa vierailla? Sivustoa jatkuvasti pommittava hämähäkki on järjestelmäylläpitäjän kannalta ärsyttävä vieras, sillä jokainen ladattu sivu vie resursseja webbisivun palvelimelta. Huonosti toimivalla tai "pahalla" hämähäkillä on paljon yhteistä suositun hakkerointitekniikan, ns. palvelunestohyökkäyksen kanssa. Kun sivuston resursseja varataan pyytämällä siltä sivuja jatkuvasti, sen toiminta hidastuu ja voi jopa lakata kokonaan.
No, me emme tietenkään tule kirjoittamaan pahaa hämähäkkiä, ja Eduskunnan www-sivut tuskin häiriintyvät kiltin pienen hämähäkin vierailuista. On kuitenkin ikävää, että saadaksemme irrotettua julkisesta tiedosta arvoa, joudumme tukeutumaan näihin kyseenalaisiin tekniikoihin.
Toisaalta jos julkishallinto ei parane akateemisesta halvauksestaan ja ala avaamaan data-arkkujaan ja jakamaan arvokasta tietoaan, ehkä Wikikratia pienen, pienen hämähäkkinsä avustuksella voi avata oman tietopankkinsa Robin Hood -henkisesti. Se ei varmasti olisi akateemisesti "oikeaksi todistettu" ratkaisu, mutta se pankki olisi ainakin auki, ja sinne olisivat tervetulleita kaikki kynnelle kykenevät.
Erästä työkollegaani lainaten, meidän täytyisi oikeasti ottaa itseämme niskasta kiinni jos me halutaan liittyä informaatioyhteiskuntaan.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Taivaanrannan maalarit
Mitä yhteistä on web-palvelun tuottamisella ja taidemaalauksella? Tai kesämökin rakentamisella ja romaanin kirjoittamisella?
Jos et tiedä tarkasti mihin lopputulokseen olet pyrkimässä, ne eivät tule koskaan valmiiksi. Aina löytyy pensselinvetoja jotka saattaisivat parantaa lopputulosta. Jokaista romaanin lausetta voi tiivistää, maistella ja pyöritellä uudestaan, papereita rutata roskakoriin ja kirjoittaa kappaleita uudestaan.
Jotta maalaus, kirja tai projekti tulisi ikinä valmiiksi, pitää pystyä määrittelemään raja, jossa sitä voi kutsua valmiiksi. Jos tätä rajaa ei voida määritellä, se johtaa loputtomaan hulluuden syöveriin, joka softaprojekteissa tunnetaan nimellä scope creep. Rajanveto on skoupin rajaamista.
Mutta mitä eroa on web-palvelun tuottamisella ja taidemaalauksella? Tai kesämökin rakentamisella ja romaanin kirjoittamisella?
Jossain vaiheessa maalaus täytyy laittaa raameihin ja seinälle riippumaan, ja kirja painoon ja kansiin. Tehdyt päätökset ovat lopullisia, ja niitä ei voi enää korjata. Web-palvelun voi julkaista, ottaa käyttöön, ja sitä voi jatkuvasti parantaa, muuttaa, kehittää. Kesämökillä voi viettää aikaa ennen kuin saunan eteinen on paneloitu italialaisin marmorilaatoin ja pihalla on pomppulinna mökkinaapurin kateellisuuden varmistamiseksi.
Ja mikä parasta, kun mökillä on pari kesää viettänyt, tietää ihan oikeasti mikä voisi parantaa siellä vietettyjen lomapäivien auvoa. Turhaa hukata aikaa grillikatoksen rakentamiseen, kun ei siellä sadepäivinä kuitenkaan viitsisi kökkiä Kabanossia kärtsäämässä. Todetaankin että on parempi panostaa patiohuonekalusarjaan. Sadepäivänä on kiva istua kuistilla, makkarat voi paistaa takassa.
Kysymys johon meidän täytyy Wikikratia-projektin tiimoilta vastata on, "milloin tämä mökki on asuttavassa kunnossa?" Toinen kysyms on, "milloin kehtaa kutsua Raimo-serkun ja sen nirppanokkaisen vaimon Ursulan kylään?"
Jos projektin skouppi rajataan ensimmäisen kysymyksen mukaan, ensimmäisen version lopputulos on varmasti karu, mutta sekin varmasti tuottaa lisäarvoa käyttäjille. Ja kun siellä viettää aikaa, oppii mihin seuraavaksi pitäisi keskittyä.
Toinen kysymys paljastaa tämän lähestymistavan heikkoudet: jos Ursula tulee käymään, ja sisävessa ei olekaan vielä valmis, se ei enää ikinä halua tulla takaisin. Ja Raimo-serkku ei tule myöskään, kun se on niin täysin Ursulan tossun alla. Ja Ursula kertoo koko suvulle kuinka paska mökki sulla on, ei sinne kannata mennä.
Skoupin rajaamiseksi täytyy vastata kysymykseen: Milloin on juuri se oikea hetki kutsua Raimo-serkku kylään? Ja se saamarin Ursula.
Jos et tiedä tarkasti mihin lopputulokseen olet pyrkimässä, ne eivät tule koskaan valmiiksi. Aina löytyy pensselinvetoja jotka saattaisivat parantaa lopputulosta. Jokaista romaanin lausetta voi tiivistää, maistella ja pyöritellä uudestaan, papereita rutata roskakoriin ja kirjoittaa kappaleita uudestaan.
Jotta maalaus, kirja tai projekti tulisi ikinä valmiiksi, pitää pystyä määrittelemään raja, jossa sitä voi kutsua valmiiksi. Jos tätä rajaa ei voida määritellä, se johtaa loputtomaan hulluuden syöveriin, joka softaprojekteissa tunnetaan nimellä scope creep. Rajanveto on skoupin rajaamista.
Mutta mitä eroa on web-palvelun tuottamisella ja taidemaalauksella? Tai kesämökin rakentamisella ja romaanin kirjoittamisella?
Jossain vaiheessa maalaus täytyy laittaa raameihin ja seinälle riippumaan, ja kirja painoon ja kansiin. Tehdyt päätökset ovat lopullisia, ja niitä ei voi enää korjata. Web-palvelun voi julkaista, ottaa käyttöön, ja sitä voi jatkuvasti parantaa, muuttaa, kehittää. Kesämökillä voi viettää aikaa ennen kuin saunan eteinen on paneloitu italialaisin marmorilaatoin ja pihalla on pomppulinna mökkinaapurin kateellisuuden varmistamiseksi.
Ja mikä parasta, kun mökillä on pari kesää viettänyt, tietää ihan oikeasti mikä voisi parantaa siellä vietettyjen lomapäivien auvoa. Turhaa hukata aikaa grillikatoksen rakentamiseen, kun ei siellä sadepäivinä kuitenkaan viitsisi kökkiä Kabanossia kärtsäämässä. Todetaankin että on parempi panostaa patiohuonekalusarjaan. Sadepäivänä on kiva istua kuistilla, makkarat voi paistaa takassa.
Kysymys johon meidän täytyy Wikikratia-projektin tiimoilta vastata on, "milloin tämä mökki on asuttavassa kunnossa?" Toinen kysyms on, "milloin kehtaa kutsua Raimo-serkun ja sen nirppanokkaisen vaimon Ursulan kylään?"
Jos projektin skouppi rajataan ensimmäisen kysymyksen mukaan, ensimmäisen version lopputulos on varmasti karu, mutta sekin varmasti tuottaa lisäarvoa käyttäjille. Ja kun siellä viettää aikaa, oppii mihin seuraavaksi pitäisi keskittyä.
Toinen kysymys paljastaa tämän lähestymistavan heikkoudet: jos Ursula tulee käymään, ja sisävessa ei olekaan vielä valmis, se ei enää ikinä halua tulla takaisin. Ja Raimo-serkku ei tule myöskään, kun se on niin täysin Ursulan tossun alla. Ja Ursula kertoo koko suvulle kuinka paska mökki sulla on, ei sinne kannata mennä.
Skoupin rajaamiseksi täytyy vastata kysymykseen: Milloin on juuri se oikea hetki kutsua Raimo-serkku kylään? Ja se saamarin Ursula.
Blogin avajaiset
Mikä ihmeen Wikikratia?
Sitä tässä yritetään itsekin vielä keksiä, ja avasin tämän blogin siinä toivossa, että ajatusten pukeltaminen luettavaan muotoon auttaisi selventämään itsellemmekin mitä oikein olemme tekemässä. Pöytälaatikkoon vaan on niin tylsää kirjoittaa. Lähitulevaisuudessa tänne mahdollisesti ilmaantuvat blogahdukset ovat siis todennäköisesti hämärää itsetutkiskelua ja platonisia kysymyksiä. En voi taata minkäänlaista viihdearvoa.
Toistaiseksi on selvää, että Wikikratia on yhteisöllinen web-palvelu, joka jäsentyy suomalaisen politiikan päätöksenteon ja poliittisen keskustelun ympärille. Formaatti, skouppi ja aikataulu ovat vielä auki. Tavoitteet ovat selvillä, mutta niistä enemmän myöhemmin. Tämä olkoon filleripostaus, jotta täällä olisi ainakin yksi kirjoitus ajatuksen juureksi.
Sitä tässä yritetään itsekin vielä keksiä, ja avasin tämän blogin siinä toivossa, että ajatusten pukeltaminen luettavaan muotoon auttaisi selventämään itsellemmekin mitä oikein olemme tekemässä. Pöytälaatikkoon vaan on niin tylsää kirjoittaa. Lähitulevaisuudessa tänne mahdollisesti ilmaantuvat blogahdukset ovat siis todennäköisesti hämärää itsetutkiskelua ja platonisia kysymyksiä. En voi taata minkäänlaista viihdearvoa.
Toistaiseksi on selvää, että Wikikratia on yhteisöllinen web-palvelu, joka jäsentyy suomalaisen politiikan päätöksenteon ja poliittisen keskustelun ympärille. Formaatti, skouppi ja aikataulu ovat vielä auki. Tavoitteet ovat selvillä, mutta niistä enemmän myöhemmin. Tämä olkoon filleripostaus, jotta täällä olisi ainakin yksi kirjoitus ajatuksen juureksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)